TUNTSA by Stick-On Ky


	OHJE-ESITTELY PYSTYTYSMALLIT KUVASARJAT USEIN KYSYTTYÄ Pystytys - keskisalko Pystytys - tukinarut Hyttyset Tulien teko 1 Tulien teko 2 NETTILINKKEJÄ Retkeilykauppaan »		Kysymykset Pystytysvinkkejä - mistä keskisalko? Pystytysvinkkejä - tukinarujen käyttö Onko hyttysistä haittaa kodassa? Tulien tekeminen - valmistelut Tulien tekeminen - ei tulta ilman savua? Vaelluskota herättää monia kysymyksiä Vaelluskota on tavallisesta teltasta poikkeava retkimajoite, ja siksi se herättää monen ajatuksissa kysymyksiä ja epäilyjäkin - mutta samaan aikaan myös kiinnostuksen erilaiseen tapaan järjestää eräreissun tai vaelluksen majoitus. Vuosien mittaan olemme kiertäneet kymmenillä, jollei sadoilla messuilla ympäri Suomen - ja messuilla tavatuilta ihmisiltä olemme kuulleet aitoja kysymyksiä ja epäilyjä - sekä myös rehellisiä palautteita tuotteidemme toiminnasta. Tänne keräämme siis ne suurimmat huolenaiheet, sekä myös parhaat kuulemamme ja kokemamme käyttöä parantavat vinkit. Pystytysvinkkejä - hyödylliset tukinarut Vaelluskodan pystytyksessä käytäntö on opettanut, että on hyvä kiristää kangasta myös muutamasta kodan seinämän puolivälissä olevasta lenkistä ulospäin. Näin kotaan saadaan entistä enemmän tilaa kodan alaosan seinämän pysyessä mahdollisimman pystyssä. Varsinkin kostealla kelillä ja yön viiletessä kangas usein löystyy ja painuu sisäänpäin, mutta muutama ulkopuolinen naru pitää muodon hyvin ryhdissä. Kun lisäksi vielä kiinnittää narut myös kodan sisäpuolelle noille samoille kohdille, saa kodan sisälle tukevammat pyykkinarut seinästä toiseen. Tai jos käytössä on sisäsalko, narut voi kiinnittää siihenkin ja pystytys tukevoituu entisestään. Näin pystytettynä myös ulkopuoliset narut tukevat keskisalkoa - mistä on usein ollut iso hyöty varsinkin tuulisella säällä, sillä salko ei naruilla tuettuna kaadu vaikka helman kiilojakin sattuisi irtoamaan. Onko hyttysistä haittaa kodassa? Kaikkein pahimpaan räkkäaikaan en ole kotareissuja vielä tehnyt - niihin keleihin varautuisin virittämällä rankisen kodan sisäseinän lenkeistä roikkumaan (rankisia voit tarvittaessa kysyä myös Tuntsa kaupasta, tuntsa(at)tuntsa.fi). Inhimillisempään sääskiaikaan reissatessa on kuitenkin yllättänyt miten hyvin hyttyset harhautuvat kodan sisätiloissa. Nukkuessa on turvatoimeksi riittänyt tavallinen hyttyshuppu - ja iltatoimissa kodan sisällä harvoin on tarvinnut sitäkään. Suurimpana syynä ovat ehkä pienet tulet joita illan aikana on mukava poltella - savu estää hyttysten tulon sisälle huipun savuaukon kautta, ja alempana kenties nuotion lämpö sotkee niiden suunnistusta kohti ihmistä (voi olla vääräkin teoria, mutta hyttyset eivät silti pahasti tuolloin vaivaa). Tulien sammuttamisen jälkeen on kuitenkin paras sulkea huippuräppänä ja oviaukko aivan alas asti. Myös helman liepeet kannattaa tukkia esim. rinkoilla ja muilla tavaroilla, jotta hyönteisen mentäviä aukkoja jäisi mahdollisimman vähän. Tulien tekeminen - valmistelut Päivitys: Kannattaa tutustua erityisesti kotakäyttöön suunniteltuun JUUVI-puupolttimeen. Vaelluskota on valmistettu sisältä alumiinipinnoitetusta nailonkankaasta, joten suuria tulia kotakangas ei kipinöinninkään takia kestä - siksi avotulien tekeminen kotaan vaatii oman tekniikkansa ja valmistelunsa onnistuakseen parhaiten. Leiripaikan löydyttyä kannattaa tunnustella tuulen suuntaa - se on oleellinen asia, jotta kodassa pidettävät pienet "kynsitulet" saadaan vetämään savuttomasti. Oviaukko kannattaa olla tuulen puolella, jolloin savuaukko asettuu tuulen alapuolelle ja veto syntyy. Jo pystytysvaiheessa on hyvä miettiä nuotion paikka valmiiksi, ja asentaa keskisalko jonkin verran vinoon - näin nuotiopohja saadaan aivan keskelle kotaa. Vedon parantamiseksi nuotio on hyvä nostaa mahdollisimman korkealle maasta - parista litteästä kivestä saa helposti sopivan kokoisen nuotiopohjan, ja muutama kivi reunoilla estää hiilien vierimisen ulos nuotiosta. jatkuu Tulien tekeminen - ei tulta ilman savua? Pienien avotulien ylläpitäminen tuntuu välillä vaativan isoja tulia enemmän kikkailua, jotta tuli palaisi tasaisesti ilman savuttamista. Riittävän kuivilla pienillä puilla ja oikealla tekniikalla tunnelmalliset sopivasti lämmittävät ja valaisevat tulet syntyvät kuitenkin joka kerta. Tuulen suunta on siis tärkeää kodan pystytyksessä, ja poltettavien puiden olisi luonnollisesti oltava mahdollisimman kuivia. Puut täytyy pilkkoa hyvin pieniksi, varsinkin jos täysin kuivaa puuta ei löydy. Parhaiten pienessäkin nuotiossa tietysti syttyy ja palaa kelojuurakosta hakattu tervas, mutta tervaksesta syntyvä noki myös sotkee kodan sisäseinät tehokkaasti. Tervasta kannattaa käyttää säästeliäästi, polttaen seassa kuivia kovempia oksia, jotka palavat hiukan hitaammin, pidempään ja puhtaammin. Pientä nuotioa täytyy ruokkia ahkerasti, jotta riittävä kuumuus hiilloksessa säilyy. Varsinkin kostealla kelillä helposti alkaa savutus aina tulen hiipuessa ennen seuraavien tikkujen syttymistä. Vetoa voi säätää avaamalla ovivetoketjua alareunasta. Pystytysvinkkejä - mistä keskisalko? Ehkä useimmiten esitetty kysymys liittyy keskisalon käyttöön ja toteutukseen. Tuntsa-vaelluskotaan saa myös valmista mukana kuljetettavaa keskisalkoa. Mutta metsäisillä seuduilla - jos on lupa puun käyttöön - kätevä tapa on myös ottaa keskisaloksi sopiva riuku metsästä - näin säästät painossa kun salkoa ei tarvitse kantaa repussa. Seuduilla joissa salkoa ei saa luonnosta, on kuitenkin ratkaistava pystytys muuten. Silloin kannattaa hankkia mukana kannettava alumiinisalko, joka ei paina liikaa ja kestää pystytyksen varsinkin kun se tuetaan tukinarujen avulla (ohje). Liitettävien vaellussauvojen käytöstä itselläni ei ole kokemusta, sekin voi olla toimiva ratkaisu jollekin - Tässä mielessä vaelluskota on tee-se-itse -ihmisten majoite, sillä yksinkertainen rakenne antaa mahdollisuuden "tuunata" omat käyttötapansa - yhtä ja ainoaa oikeaa ei ole.